Aletaan pikkuhiljaa pääsemään taas treenailun makuun! harmi kun viimeiset valoisat ajat meni sairastellessa  Nyt ei palon enää arkisin töiden jälkeen treenailla. Perjantaina kuitenkin kerittiin vielä käydä valoisaan aikaan ensin ajamassa jälki ja sen jälkeen tottistelemassa. Tein Siralle jäljen jossa oli kolme kulmaa, yksi pitkä suora ja kolme lyhyempää, ilman esineitä. Jäljen pituutta en tiedä, minä kun en koskaan laske askeleita, koska olen laiska  Melko normaalin pitkä se kuiteskin oli. Ilma oli huono, hirvittävä tihkusade ja tuuli (jotka muuten alkoivat juuri kun päästiin pellolle, sitä ennen paistoi aurinko!!) ja peltokin oli selvästi ollut lähipäivinä käytössä  Namia jäljellä oli vaihtelevasti, mutta melko paljon tyhjää, ehkä vähän liikaakin, nuo haastavat olosuhteet huomioiden. Nämä siis toivat omat haasteensa ja ongelmansa. Sira aloitti jäljen hyvin, mutta jo ensimmäisenssä kulmassa se meni noin metrin verran yli. Koko jälki oli melkoista harhailua ja kulmatkin huonoja, vaikka ne ovat yleensä olleet Siran vahvuus. Ja sitten, kolme metriä ennen loppupalkkaa koira saa hajun noin metrin päästä meidän omasta jäljestä. Se halusi sinne, todella kovasti ja paineistui kun ei päässyt ja rupesin siten tarjoamaan minulle kaikkea; sivulle, maahan, istu jne toimintoja. Käskin sen uudestaan aloittamaan jäljestyksen, mutta ilmeisesti joku, ehkä vanha jälki, ehkä jonkun eläimen jäki oli kiinnostavampi, kuin oma jälki. Minulla rupesi jo tuossa vaiheessa taas käpy palamaan, otin koiran vierelleni, mentiin askel eteenpäin ja lähetin sen jäljelle uudestaan. Sitten se otti oman jäljen ja ajoi sen loppuun asti, siis kaiken jäljellä olleen kolme metriä  Se olikin ehkä ainoa positiivinen asia tuossa jäljessä, että kaikista ongelmista huolimatta Sira sai kun saikin sen ajettua loppuun asti. Uskon, että me jäämme nyt talvitauolle jäljestämisestä ja aloitetaan keväällä sitten uudestaan, täynnä uutta puhtia ja intoa! Tai no, ehkä jonkun todella helpon jäljen sille voisi vielä tehdä, hyvän mielen jättämiseksi

Jäljen jälkeen mentiin siis tottistelemaan, sää ei edelleenkään ollut kovin hyvä ja olimme läpimärkiä, joten päätimme tehdä ihan lyhyet treenit. Keskityimme seuraamiseen ja edistämisen korjaamiseen, joka onkin helppo korjata hyvinkin pienellä vaivalla. Lopuksi vielä treenikaverini leikitti Siran ja kyllä oli ämmä onnellinen! Ihana katsoa, kun koira innosta piukeena hyppää patukkaan, taistelee niin kovaa, että emäntää jo pelottaa ja voittaessaan juokseen ylpeänä saalis suussaan pitkin kenttää, tuoden sen pian leikittäjälleen uudestaan täydessä taisteluvalmiudessa  Perjantaina treeneistä ei ole kuvia, jo mainitun kurjan sään vuoksi.

Sunnuntaina, lokakuun viimeisenä päivänä päästiin jällen kolmen viikon tauon jälkeen hakuilemaan! Jo edellisissä treeneissä huomasin, että hakumetsässä Sira vaatii komennusta ja hallintaa, silloin se työskentelee huomattavasti paremmin ja tarkemmin. Ei uskoisi tuon jälkipeltoepisodin jälkeen, kun se ei kestänyt yhtään minun komentelua. Tänään keskityttiin piiloihin ja koiran käytökseen maalimiehen luona. Sirlla kun on tapana antaa maalimiehille pusuja, punkea syliin tai mennä piiloon maalimiehen kanssa ja aloittaa ilmaisu sieltä käsin. Ensimmäinen maalimies oli pressun alla. Se oli ihan ensimmäinen kerta, kun joku on piilossa niin, ettei ole ollenkaan näkyvissä. Sira löysi maalimiehen, kuopi pressua hetken aikaa ja aloitti haukun. Se haukkui välillä hyvinkin nätisti koskematta maalimieheen, mutta välillä piti kokeilla, että onko se nyt ihan oikeasti sielä  Menin piilolle, otin koiran hallintaan, kun se haukui nätisti sopivalla etäisyydellä maalimiehestä, ja sen jälkeen palkkaus maalimieheltä. Toinen maalimies oli laatikossa, joka oli peitetty pressulla. Sira löysi maalimiehen jälleen vaivatta, kiersi laatikkoa hetken ja todettuaan, että ketään ei näy, mutta kyllä sielä joku hajun perusteella on, se aloitti ilmaisun. Sama homma kuin äskenkin. Välillä todella hyvää ilmaisua, välillä piti yrittää kiivetä laatikkoon. Palkkaus samalla systeemillä, kuin ensimmäiselläkin. Kolmas maalimies olikin sitten kivien väliin rakennetun katoksen alla, mutta näkyvissä. Tämän Sira olmaisi todella hienosti, ilman mitään turhia kontakteja  Edelleen palkkaus samalla systeemillä. Neljäs -ja viimeinen- maalimies oli samankaltaisessa piilossa, kuin kolmaskin, kivien välissä oleva kuoppa oli vain syvempi ja piilo oli noin 15metrin päässä keskilinjasta. Lähetin Siran ja se ampaisi suoraan takalinjalle. Takaisinpäin tullessaan se kyllä etsi kovastikkin, mutta piilo oli ilmeisesti jotenkin oudosti tuulen kanssa, kun haju tuntui tulevan voimakkaasti väärältä puolelta kiveä. Se tuli takaisi luokseni ja lähetin sen uudestaan. Tällä kertaa maalimies löytyikin heti ja ilmeisesti siitä innostuneena, oli Sira sitä mieltä, että hänen on EHDOTTOMASTI päästävä piiloon maalimiehen syliin ja vasta sitten voidaan aloittaa ilmaisu  Maalimies komensi Siran pois, joka siitä loukkaantumatta aloitti hyvän ilmaisun piilon ulkopuolella. Palkkaus edelleen samalla menetelmällä. Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen hakutreeneihin! Olen ihan varma, että Siran käytös kyllä saadaan kuntoon ajallaan, nyt en haluaisi lähteä siltä tappamaan sitä intoa ja rakkautta, mikä sillä on löytynyttä maalimiestä kohtaan on. Se on edistynyt lyhyessä ajassa todella paljon ja nopeasti, joten uskon, että tekniikkaa kerkeemme hioa myöhemminkin. Tällä hetkellä meillä siis olvat treenin alla nuo erilaiset piilot ja se käytös, sekä minulla omana haasteena se koiran hallinta hakumetsässä  Tänäänkin Sira yritti, kahdella ensimmäisellä maalimiehellä, palkkauksen jälkeen aloittaa piehtaroinnin ja yleisen sekoilun. tällä hetkellä yritän siis ehdollistaa sitä siihen, että liivit päällä tehdään töitä ja kun liivit riisutaan, on sekoilu ja leikkiminen sallittua. Mutta annetaan nämä anteeksi nuorelle koiralle, mielummin överit kuin vajarit, vai mitä?

Sielä on ukko...Etsi!!

 

Ja palataan keskilinjalle maalimiehen luota. Kyllä se melkeen seuraa  Ainakin kävelee vieressä, jos ei muuta

 

Saas nähdä tuleeko ensi viikolla minkäänlaisia päivityksiä, vai saadaanko seuraavaa kirjoitusta vasta 6.11-7.11 vietettävän Zirabanden-leirin jälkeen. No silloin viimeistään, ja luulisi tulevan paljon tekstiä  Antakaa anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet, kello on paljon ja olen väsynyt, enkä jaksa keskittyä.

Mutta lisää loppukevennyksiä!

Lempilelu ulkona.

 

Lempilelu sisällä.