Sira on edelleen sairaslomalla kennelyskän vuoksi, vaikka yskiminen on loppunut jo alkuviikosta. Mutta jokainen huippu-urheilija tietää, ettei heti sairauden jälkeen saa urheilla  Mutta koska minulla ei näin yöllä ole muuta tekemistä, niin päätin kirjoitella vähän jotakin meidän kissoista ja ehkä Sirastakin.

Kuten jo aiemmin on mainuttu, perheessämme asustavat maatiaiset Winston ja Juulia. Ne saivat uuden kaverin torstaina 21.10, kun 4kk ikäinen maatiaiskissa Kaisa muutti meille. Kaisa on rohkea tyttö, oli heti innoissan tutkimassa uutta kotiaan, toisin kuin nuo aikuiset paskahousut, jotka ovat ensimmäiset kaksi päivää piilotelleet sängyn alla  Kissat on vähän hitaasti lämpeneviä, joten Kaisa on saanut tehdä tutkimusretkensä yksin. Unikaverista ja hoitajasta ei sensijaan ole ollut puutetta, Sira on ottanut heti äidin roolin ja pesee pentua pyöritellen sitä samalla kuonollaan. Kaisa kehrää ja "leipoo" onnellisena  Ehkä niistä tulee hyvät kaverit, kun kissa noin pienestä koiraan tottuu. Winston ja Juuliakin sietävät Siraa, Winston jopa hakeutuu aina ihan Siraan kiinni nukkumaan, mutta vasta huomattuaan, että koirakin on varmasti unessa, mutta yhtään läheisempää kontaktia ne eivät salli Siran ottavan. Turpakäräjät on edessä varmasti, jos koira liian kovalla vauhdilla lähestyy kissoja! Siksi pidänkin kissojen kynnet todella lyhyinä, haluan koiran silmien pysyvän tallella  Iina on myös ollut todella innoissaan uudesta lemmikistä. Onneksi Kaisa on todellista sylikissa-mallia, eihän se muuten kestäisi tätä hellittelyä

Syksy on ihanaa aikaa! Olen täysin syysihminen, rakastan luonnon värejä ja raikasta syysilmaa. Ja ötökätkin jo hakeutuneet talvipesiinsä.. Syksy myös täyttää barffaajan pakastimet, hirven lihaa ja -luita on tarjolla niin paljon, kun pakastin vaan vetää  Ja Sirahan ottaa kaiken ilon irti ihanan tuoreesta tavarasta, herkkuajat edessä siis! Onneksi tuolla laiheliinillä on varaa syödä vähän enemmänkin aina välillä

Sira ja ihan tuore hirvenluu. Syömisasento... nojoo..

 

Juulia, se näyttää aina tuolta "olen niin kaunis! katsokaa minua!"

 

Winston, sillä taas on aina tuo murhanhimoinen katse..

 

Kaisa seikkailee

 

Raapimapuusta löytyi lelukin

 

Meillä oli muonavahvuutena kolmenviikon verran myös pieni Reijo-kissa. Reijolla oli huonot eväät elämänalkuun, ja kaikesta hoidosta huolimatta se lähti kissojen taivaaseen 8-9viikon ikäisenä  

Iina ja Reijo

Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden mutta palaan
uniinne toisinaan

 

 

 

Ja loppukevennykset:

En vieläkään voi lopettaa nauramista.

Ja allekirjoittanut mahtuu minne?

Että tällaista tällä kertaa. Ei olla vieläkään päästy valloittamaan treenikenttiä ja maastoja, mutta ehkä sitä kohta uskaltaa vähän tottistella! Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna on Z-leiri, eli viimeistään sillon sitten tottistellaan ja hakuillaan! Meidän treenikaveritkin ovat sairastuneet kennelyskään  Niin se vain leviää helposti. Parantukaa kaikki pian, että päästään taas sekoilemaan sanoissamme, kompastumaan koiriimme, yms yhtä järkevää touhua harrastamaan kentälle!