Noniin, nyt alkoi tämä meidänkin vuodatus  Mitään elämänkertoja en tähän kirjoittele, joten tehdään pikakatsaus blogin päähenkilöihin.

Olen armon vuonna 1987 syntynyt "suurperheen" äiti. Itseni lisäksi perheeseeni kuuluu tyttäreni Iina, joka on syntynyt 2005 ja josta yritän leipoa yhtä intohimoista koiraharrastajaa, kuin itsestäni, mutta tytöstä taitaa tulla balettitanssija Lisäksi taloudessamme asustelee sekalainen seurakunta eläimiä; rottweilernarttu Sira, maatiaiskissat Winston ja Juulia, sekä Gerbiili Pirkko. Tämä apinalauma vierailee varmasti blogissa tasaisin väliajoin.

Tiivistelen tähän nyt hieman noita koiratouhuja, kun ne tämän blogin varmasti keskeisin aihe ovat. Sira, oikealta nimeltään Zirabanden Fonita, muutti luoksemme huhtikuussa 2009. Halusin koiran ja lisäksi vielä oman harrastuksen, joka liittyy jollakin tasolla eläimiin. Hevosten kanssa yli 10vuotta harrastaneena ilman elukoita harrastaminen ei tullut kysymykseenkään!  Eri rotuja ja harrastusmahdollisuuksia miettiessä joukosta edukseen erottui rottweiler. Rotumääritelmän mukaan juuri sitä mitä hain, eikä ulkonäössäkään ollut valittamista. Rodun edustajia nähdessäni rotuvalinta varmistui. Tämä on minun rotuni! Siispä kasvattajia ja tulevia pentueita selailemaan, mikä ei ollutkaan ihan helppo juttu. Tiesin, että haluan koiran kasvattajalta, joka panostaa koirien hyvään terveyteen ja luonteeseen, sekä käyttöominaisuuksiin. Halusinhan terveen ja hyvän harrastuskoiran! Täysin ummikkona koirien suvuista ja yhtä pihalla palveluskoiratoiminnasta, sopivan koiran löytäminen oli kuitenkin hankalaa. Mutta joskus sattuu palaset kohdalleen ja Sira päätyi meille 8kk ikäisenä. En olisi voinut saada parempaa! Aluksi halusin harrastella ihan vain itseni ja koirani iloksi, mutta niin vain harrastus vie mukanaan, kun on tällainen kilpailuhenkinen ihminen  

Sira on mahtava koira, aina valmis työskentelemään, ollaan sitten tottiskentällä, jälkipellolla, hakumetsässä tai vaikka purutreeneissä. Se tekee työtä iloisesti ja hyvällä vietillä, sekä kestää loistavasti ohjaajan tunaroinnit, mokailut, sekoilut ja jännityksen. Ja voitte uskoa, että tunarointia ja muuta sekoilua on ollut meidän tapialeellamme paljon, kun tällainen innokas keltanokka haluaa tehdä ja harrastaa saavuttaakseen tavoitteensa  Nyt kun Sira on hieman yli kaksivuotias, olen huomannut, että sen suoritukset vain paranevat kun nostaa hieman vaatimustasoa osaamisen mukaan. Sira siis selvästi nauttii haasteista!

Jos ei tuola aikaisemmin jo käynyt ilmi, olemme kokeilleet harrastaa vähän kaikenlaista. Minulla on onni, kun on sellainen koira, että voidaan tehdä ihan mitä vain, on se aina täydellä sydämellä mukana kaikessa. Tällä hetkellä päälajinamme on haku ja siinä on myös "pää"tavoitteemme, joten hakumetsissä ja tottiskentällä menee paljon aikaa. Siinä sivussa ajelemme jälkiä, FH-kokeet joskus tulevaisuudessa tähtäimessä. BH:n suoritimme hyväksytysti 21.08.2010 Haapavedellä.

Olipas tiivistelmää kerrakseen ! Mitään treenijuttuja en tähän kirjoitukseen saa, Sira parka kun on sairastanut kennelyskää jo viisi päivää ja on siten totaalisessa levossa nyt hetken aikaa. Mutta kunhan päästään taas valloittamaan maastot ja kentät, lupaan kirjoitella!