sunnuntai, 31. lokakuu 2010

Treeniä treeniä

Aletaan pikkuhiljaa pääsemään taas treenailun makuun! harmi kun viimeiset valoisat ajat meni sairastellessa Otsan rypistys Nyt ei palon enää arkisin töiden jälkeen treenailla. Perjantaina kuitenkin kerittiin vielä käydä valoisaan aikaan ensin ajamassa jälki ja sen jälkeen tottistelemassa. Tein Siralle jäljen jossa oli kolme kulmaa, yksi pitkä suora ja kolme lyhyempää, ilman esineitä. Jäljen pituutta en tiedä, minä kun en koskaan laske askeleita, koska olen laiska Viaton Melko normaalin pitkä se kuiteskin oli. Ilma oli huono, hirvittävä tihkusade ja tuuli (jotka muuten alkoivat juuri kun päästiin pellolle, sitä ennen paistoi aurinko!!) ja peltokin oli selvästi ollut lähipäivinä käytössä Päättämätön Namia jäljellä oli vaihtelevasti, mutta melko paljon tyhjää, ehkä vähän liikaakin, nuo haastavat olosuhteet huomioiden. Nämä siis toivat omat haasteensa ja ongelmansa. Sira aloitti jäljen hyvin, mutta jo ensimmäisenssä kulmassa se meni noin metrin verran yli. Koko jälki oli melkoista harhailua ja kulmatkin huonoja, vaikka ne ovat yleensä olleet Siran vahvuus. Ja sitten, kolme metriä ennen loppupalkkaa koira saa hajun noin metrin päästä meidän omasta jäljestä. Se halusi sinne, todella kovasti ja paineistui kun ei päässyt ja rupesin siten tarjoamaan minulle kaikkea; sivulle, maahan, istu jne toimintoja. Käskin sen uudestaan aloittamaan jäljestyksen, mutta ilmeisesti joku, ehkä vanha jälki, ehkä jonkun eläimen jäki oli kiinnostavampi, kuin oma jälki. Minulla rupesi jo tuossa vaiheessa taas käpy palamaan, otin koiran vierelleni, mentiin askel eteenpäin ja lähetin sen jäljelle uudestaan. Sitten se otti oman jäljen ja ajoi sen loppuun asti, siis kaiken jäljellä olleen kolme metriä Nauru Se olikin ehkä ainoa positiivinen asia tuossa jäljessä, että kaikista ongelmista huolimatta Sira sai kun saikin sen ajettua loppuun asti. Uskon, että me jäämme nyt talvitauolle jäljestämisestä ja aloitetaan keväällä sitten uudestaan, täynnä uutta puhtia ja intoa! Tai no, ehkä jonkun todella helpon jäljen sille voisi vielä tehdä, hyvän mielen jättämiseksi Silmänisku

Jäljen jälkeen mentiin siis tottistelemaan, sää ei edelleenkään ollut kovin hyvä ja olimme läpimärkiä, joten päätimme tehdä ihan lyhyet treenit. Keskityimme seuraamiseen ja edistämisen korjaamiseen, joka onkin helppo korjata hyvinkin pienellä vaivalla. Lopuksi vielä treenikaverini leikitti Siran ja kyllä oli ämmä onnellinen! Ihana katsoa, kun koira innosta piukeena hyppää patukkaan, taistelee niin kovaa, että emäntää jo pelottaa ja voittaessaan juokseen ylpeänä saalis suussaan pitkin kenttää, tuoden sen pian leikittäjälleen uudestaan täydessä taisteluvalmiudessa Pusu Perjantaina treeneistä ei ole kuvia, jo mainitun kurjan sään vuoksi.

Sunnuntaina, lokakuun viimeisenä päivänä päästiin jällen kolmen viikon tauon jälkeen hakuilemaan! Jo edellisissä treeneissä huomasin, että hakumetsässä Sira vaatii komennusta ja hallintaa, silloin se työskentelee huomattavasti paremmin ja tarkemmin. Ei uskoisi tuon jälkipeltoepisodin jälkeen, kun se ei kestänyt yhtään minun komentelua. Tänään keskityttiin piiloihin ja koiran käytökseen maalimiehen luona. Sirlla kun on tapana antaa maalimiehille pusuja, punkea syliin tai mennä piiloon maalimiehen kanssa ja aloittaa ilmaisu sieltä käsin. Ensimmäinen maalimies oli pressun alla. Se oli ihan ensimmäinen kerta, kun joku on piilossa niin, ettei ole ollenkaan näkyvissä. Sira löysi maalimiehen, kuopi pressua hetken aikaa ja aloitti haukun. Se haukkui välillä hyvinkin nätisti koskematta maalimieheen, mutta välillä piti kokeilla, että onko se nyt ihan oikeasti sielä Nauru Menin piilolle, otin koiran hallintaan, kun se haukui nätisti sopivalla etäisyydellä maalimiehestä, ja sen jälkeen palkkaus maalimieheltä. Toinen maalimies oli laatikossa, joka oli peitetty pressulla. Sira löysi maalimiehen jälleen vaivatta, kiersi laatikkoa hetken ja todettuaan, että ketään ei näy, mutta kyllä sielä joku hajun perusteella on, se aloitti ilmaisun. Sama homma kuin äskenkin. Välillä todella hyvää ilmaisua, välillä piti yrittää kiivetä laatikkoon. Palkkaus samalla systeemillä, kuin ensimmäiselläkin. Kolmas maalimies olikin sitten kivien väliin rakennetun katoksen alla, mutta näkyvissä. Tämän Sira olmaisi todella hienosti, ilman mitään turhia kontakteja Nauru Edelleen palkkaus samalla systeemillä. Neljäs -ja viimeinen- maalimies oli samankaltaisessa piilossa, kuin kolmaskin, kivien välissä oleva kuoppa oli vain syvempi ja piilo oli noin 15metrin päässä keskilinjasta. Lähetin Siran ja se ampaisi suoraan takalinjalle. Takaisinpäin tullessaan se kyllä etsi kovastikkin, mutta piilo oli ilmeisesti jotenkin oudosti tuulen kanssa, kun haju tuntui tulevan voimakkaasti väärältä puolelta kiveä. Se tuli takaisi luokseni ja lähetin sen uudestaan. Tällä kertaa maalimies löytyikin heti ja ilmeisesti siitä innostuneena, oli Sira sitä mieltä, että hänen on EHDOTTOMASTI päästävä piiloon maalimiehen syliin ja vasta sitten voidaan aloittaa ilmaisu Nolostunut Maalimies komensi Siran pois, joka siitä loukkaantumatta aloitti hyvän ilmaisun piilon ulkopuolella. Palkkaus edelleen samalla menetelmällä. Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen hakutreeneihin! Olen ihan varma, että Siran käytös kyllä saadaan kuntoon ajallaan, nyt en haluaisi lähteä siltä tappamaan sitä intoa ja rakkautta, mikä sillä on löytynyttä maalimiestä kohtaan on. Se on edistynyt lyhyessä ajassa todella paljon ja nopeasti, joten uskon, että tekniikkaa kerkeemme hioa myöhemminkin. Tällä hetkellä meillä siis olvat treenin alla nuo erilaiset piilot ja se käytös, sekä minulla omana haasteena se koiran hallinta hakumetsässä Viaton Tänäänkin Sira yritti, kahdella ensimmäisellä maalimiehellä, palkkauksen jälkeen aloittaa piehtaroinnin ja yleisen sekoilun. tällä hetkellä yritän siis ehdollistaa sitä siihen, että liivit päällä tehdään töitä ja kun liivit riisutaan, on sekoilu ja leikkiminen sallittua. Mutta annetaan nämä anteeksi nuorelle koiralle, mielummin överit kuin vajarit, vai mitä? Kieli ulkona

1288532896_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sielä on ukko...Etsi!!

 

1288532948_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja palataan keskilinjalle maalimiehen luota. Kyllä se melkeen seuraa Nauru Ainakin kävelee vieressä, jos ei muuta Viaton

 

Saas nähdä tuleeko ensi viikolla minkäänlaisia päivityksiä, vai saadaanko seuraavaa kirjoitusta vasta 6.11-7.11 vietettävän Zirabanden-leirin jälkeen. No silloin viimeistään, ja luulisi tulevan paljon tekstiä Cool Antakaa anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet, kello on paljon ja olen väsynyt, enkä jaksa keskittyä.

Mutta lisää loppukevennyksiä!

1288532122_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lempilelu ulkona.

 

1288533030_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lempilelu sisällä.

torstai, 28. lokakuu 2010

Tottistreeniä ja kasvismössöä

Noniin, on päästy loman jälkeen treenailemaan ensimmäisen kerran. No, plörinäksihän se meni Tukittu Siralla oli virtaa enemmän kuin laki sallii, mikä toki oli ihan odotettavissa kolmen viikon lomailun ja levon jälkeen. Ohjaajaa rupesi vatuttamaan ja sitten vängättiin kentällä niin kauan, että oli pakko lopettaa. Vatutuskäyrän nouseminen treeneissä ei ole hyvä asia, kenenkään kannalta. Intoa Siralta ei siis tosiaankaan puutu, mutta liian innokkaana se edistää seuraamisessa todella paljon ja keskittyminen on hankalaa. Se on siis täysin toimintakykynsä ulkopuolella. Jotain kuiteskin saatiin tehtyä Silmänisku Seuraamista ja jäävää maahanmenoa. Ennen sairaslomaa jäävä maahanmeno oltiin saatu jo aikasta hyväksi ja nopeaksi, mutta vähän oli opit päässyt unohtumaan pieneltä. Maahanmeno oli hidas ja lisäksi se nousi istumaan juuri ennen palkan tuloa. Sitä sitten korjailtiin ja saatiin taas ihan kivasti toimivaksikin. Lyhyeksi siis jäivät treenit, mutta saatiin sentään vähän todistusaineistoa kuvasaasteen muodossa Kieli ulkona

1288298690_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ensin vähän ylimääräistä energiaa pois lentävältä koiralta.

 

1288298788_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Perusasentoa, huomatkaa taustatuki Silmänisku

 

1288298868_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mitälie konsultointia, taustatuki onneksi edelleen paikallaan Pusu

 

1288298969_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"MAAHAN!" Vähän pitää käyttää kroppaa apuna maahanmenon nopeuttamiseksi.

Siinähän niitä, enempää ei ole. Tai on, mutta valikoin tietysti vain ne edustavimmat kuvat julkaisuun Silmänisku Koska nuo vähäiset lumet on sulaneet pois, menemme huomenna vielä ajamaan syksyn viimeisiä jälkiä ja tottistelemaan. Ehkä saan taas tänne jotain koostetta sitten!

 

Mutta se kasvismössö... Oli taas aika tehdä mössöä, joka onkin barffailun "vaivalloisin" osuus. Kasvikset ostin minimanista, porkkanaa, jäävuorisalaattia, kukkakaalia, parsakaalia, valkosipulia, kurkkua, kesäkurpitsaa, tilliä, persiliaa, banaania, omenaa, ananasta ja kananmunia. Lisäksi sain Lauralta mustikoita, kiitos niistä! Pusu Tästä määrästä tulee noin 1kk satsit.

1288299309_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mössättävät odottaa pöydällä. Kuvasta puuttuu ne mustikat..

Koska asiat on kiva tehdä vaikeasti, minulla ei ole monitoimikonetta, tms, joka mössäisi kasvikset helposti ja nopeasti puolestani Nauru Raastan kaikki ainekset, paitsi kukka- ja parsakaalit jotka pilkon käsin, sekä valkosipulit ja ananasrenkaat heitän sekaan kokonaisena, ja sen jälkeen soseutan ne ämpärissä sauvasekoittimella. Yhden sauvasekoittimen olen jo hajoittanut, se ylikuumeni, rupesi savuamaan ja sitten kilisemään oudosti Nauru En ymmärrä mistä moinen voisi johtua Viaton Koko toimitukseen menee 2-3h, riippuen tupakkitaukojen määrästä, sauvasekoittimen jäähdyttelytauoista, sekä TV-ohjelmista. Tämän jälkeen pussitan soseen annospuseihin pakastimeen. Sira toimii tehokkaana rikkaimurina, ei hirveästi jää mitään vihannestan palasia lattialle, kun se on mukana! Tällä kertaa se hyötykäytti myös roskiksen, josta löytyikin upea aarre, kukkakaalin kanta/keskiöpala! Sitä sitten vahdittiin kuin suurinta herkkua Nauru

1288299859_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Roskiksesta löytynyt aarre

 

1288299908_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Valmis mössö ja mössön vartija

 

1288299763_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Soseet annospusseissa. Tuo violetti väri tulee niistä mustikoista, normaalisti sose on vihreänruskeaa.

 

1288299945_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja ämpärihän täytyy toki tiskata.

 

Kaisa on kotiutunut hyvin! Se löytää joka päivä uusia ja jännittäviä paikkoja ja juttuja, joissa leikkiä. Viimeisin villitys on nojatuolin selkänojan reuna. Sielä mennään eestaas häntä vispaten ja välillä tuolia purren. On tainnut tyttö löytää melko suuren saaliin Nauru Luuleekohan se vähän liikoja itsestään. Juulia ei edelleenkään juurikaan piittaa siitä, Winston sen sijaan tahtoisi kovastikkin leikkiä Kaisan kanssa, mutta kokoero on niillä vähän turhan suuri vielä, joten leikit on kivoja n 15sekuntia, mutta sitten Kaisa rupeaa huutamaan ja sähisemään, jättäen Winstonin ihmettelemään Päättämätön

1288300418_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Iina ja Kaisa

 

1288300519_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sira päätti, että kun tuo kakara koko ajan lähentelee, niin ollaan nyt sitten lähekkäin ja kunnolla Nauru Ja pysyypähän se nyt hetken paikoillaankin.

 

1288300630_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Elukoita sohvalla. Juuliaa ei tuossa ryhmässä juurikaan näy, se mielummin päivystää omalla lempparipaikallaan raapimapuun päällä.

 

1288300804_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Juulian "hampaaton mummo-look-a-like" Nauru

 

Laitetaan nyt tähänkin vielä loppukevennystä Silmänisku Näitäkun meillä riittää..

1288300842_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaisa ja Juulia syömässä

 

1288300714_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Winston ja Juulia syömässä

lauantai, 23. lokakuu 2010

Perheenlisäystä, kissoja ja sairaslomaa

Sira on edelleen sairaslomalla kennelyskän vuoksi, vaikka yskiminen on loppunut jo alkuviikosta. Mutta jokainen huippu-urheilija tietää, ettei heti sairauden jälkeen saa urheilla Silmänisku Mutta koska minulla ei näin yöllä ole muuta tekemistä, niin päätin kirjoitella vähän jotakin meidän kissoista ja ehkä Sirastakin.

Kuten jo aiemmin on mainuttu, perheessämme asustavat maatiaiset Winston ja Juulia. Ne saivat uuden kaverin torstaina 21.10, kun 4kk ikäinen maatiaiskissa Kaisa muutti meille. Kaisa on rohkea tyttö, oli heti innoissan tutkimassa uutta kotiaan, toisin kuin nuo aikuiset paskahousut, jotka ovat ensimmäiset kaksi päivää piilotelleet sängyn alla Nauru Kissat on vähän hitaasti lämpeneviä, joten Kaisa on saanut tehdä tutkimusretkensä yksin. Unikaverista ja hoitajasta ei sensijaan ole ollut puutetta, Sira on ottanut heti äidin roolin ja pesee pentua pyöritellen sitä samalla kuonollaan. Kaisa kehrää ja "leipoo" onnellisena Pusu Ehkä niistä tulee hyvät kaverit, kun kissa noin pienestä koiraan tottuu. Winston ja Juuliakin sietävät Siraa, Winston jopa hakeutuu aina ihan Siraan kiinni nukkumaan, mutta vasta huomattuaan, että koirakin on varmasti unessa, mutta yhtään läheisempää kontaktia ne eivät salli Siran ottavan. Turpakäräjät on edessä varmasti, jos koira liian kovalla vauhdilla lähestyy kissoja! Siksi pidänkin kissojen kynnet todella lyhyinä, haluan koiran silmien pysyvän tallella Kieli ulkona Iina on myös ollut todella innoissaan uudesta lemmikistä. Onneksi Kaisa on todellista sylikissa-mallia, eihän se muuten kestäisi tätä hellittelyä Pusu

Syksy on ihanaa aikaa! Olen täysin syysihminen, rakastan luonnon värejä ja raikasta syysilmaa. Ja ötökätkin jo hakeutuneet talvipesiinsä.. Syksy myös täyttää barffaajan pakastimet, hirven lihaa ja -luita on tarjolla niin paljon, kun pakastin vaan vetää Nauru Ja Sirahan ottaa kaiken ilon irti ihanan tuoreesta tavarasta, herkkuajat edessä siis! Onneksi tuolla laiheliinillä on varaa syödä vähän enemmänkin aina välillä Silmänisku

1287784377_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sira ja ihan tuore hirvenluu. Syömisasento... nojoo..

 

1287784217_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Juulia, se näyttää aina tuolta "olen niin kaunis! katsokaa minua!"

 

1287784176_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Winston, sillä taas on aina tuo murhanhimoinen katse..

 

1287784527_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaisa seikkailee

 

1287784056_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Raapimapuusta löytyi lelukin Hymy

 

Meillä oli muonavahvuutena kolmenviikon verran myös pieni Reijo-kissa. Reijolla oli huonot eväät elämänalkuun, ja kaikesta hoidosta huolimatta se lähti kissojen taivaaseen 8-9viikon ikäisenä Otsan rypistys 

1287787636_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Iina ja Reijo

Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden mutta palaan
uniinne toisinaan

 

 

 

Ja loppukevennykset:

1287784114_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

En vieläkään voi lopettaa nauramista.

1287788054_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja allekirjoittanut mahtuu minne?

Että tällaista tällä kertaa. Ei olla vieläkään päästy valloittamaan treenikenttiä ja maastoja, mutta ehkä sitä kohta uskaltaa vähän tottistella! Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna on Z-leiri, eli viimeistään sillon sitten tottistellaan ja hakuillaan! Meidän treenikaveritkin ovat sairastuneet kennelyskään Otsan rypistys Niin se vain leviää helposti. Parantukaa kaikki pian, että päästään taas sekoilemaan sanoissamme, kompastumaan koiriimme, yms yhtä järkevää touhua harrastamaan kentälle! Pusu

 

perjantai, 15. lokakuu 2010

Historiallinen ensimmäinen merkintä!

Noniin, nyt alkoi tämä meidänkin vuodatus Silmänisku Mitään elämänkertoja en tähän kirjoittele, joten tehdään pikakatsaus blogin päähenkilöihin.

Olen armon vuonna 1987 syntynyt "suurperheen" äiti. Itseni lisäksi perheeseeni kuuluu tyttäreni Iina, joka on syntynyt 2005 ja josta yritän leipoa yhtä intohimoista koiraharrastajaa, kuin itsestäni, mutta tytöstä taitaa tulla balettitanssija Pusu Lisäksi taloudessamme asustelee sekalainen seurakunta eläimiä; rottweilernarttu Sira, maatiaiskissat Winston ja Juulia, sekä Gerbiili Pirkko. Tämä apinalauma vierailee varmasti blogissa tasaisin väliajoin.

Tiivistelen tähän nyt hieman noita koiratouhuja, kun ne tämän blogin varmasti keskeisin aihe ovat. Sira, oikealta nimeltään Zirabanden Fonita, muutti luoksemme huhtikuussa 2009. Halusin koiran ja lisäksi vielä oman harrastuksen, joka liittyy jollakin tasolla eläimiin. Hevosten kanssa yli 10vuotta harrastaneena ilman elukoita harrastaminen ei tullut kysymykseenkään! Nauru Eri rotuja ja harrastusmahdollisuuksia miettiessä joukosta edukseen erottui rottweiler. Rotumääritelmän mukaan juuri sitä mitä hain, eikä ulkonäössäkään ollut valittamista. Rodun edustajia nähdessäni rotuvalinta varmistui. Tämä on minun rotuni! Siispä kasvattajia ja tulevia pentueita selailemaan, mikä ei ollutkaan ihan helppo juttu. Tiesin, että haluan koiran kasvattajalta, joka panostaa koirien hyvään terveyteen ja luonteeseen, sekä käyttöominaisuuksiin. Halusinhan terveen ja hyvän harrastuskoiran! Täysin ummikkona koirien suvuista ja yhtä pihalla palveluskoiratoiminnasta, sopivan koiran löytäminen oli kuitenkin hankalaa. Mutta joskus sattuu palaset kohdalleen ja Sira päätyi meille 8kk ikäisenä. En olisi voinut saada parempaa! Aluksi halusin harrastella ihan vain itseni ja koirani iloksi, mutta niin vain harrastus vie mukanaan, kun on tällainen kilpailuhenkinen ihminen Viaton 

Sira on mahtava koira, aina valmis työskentelemään, ollaan sitten tottiskentällä, jälkipellolla, hakumetsässä tai vaikka purutreeneissä. Se tekee työtä iloisesti ja hyvällä vietillä, sekä kestää loistavasti ohjaajan tunaroinnit, mokailut, sekoilut ja jännityksen. Ja voitte uskoa, että tunarointia ja muuta sekoilua on ollut meidän tapialeellamme paljon, kun tällainen innokas keltanokka haluaa tehdä ja harrastaa saavuttaakseen tavoitteensa Nauru Nyt kun Sira on hieman yli kaksivuotias, olen huomannut, että sen suoritukset vain paranevat kun nostaa hieman vaatimustasoa osaamisen mukaan. Sira siis selvästi nauttii haasteista!

Jos ei tuola aikaisemmin jo käynyt ilmi, olemme kokeilleet harrastaa vähän kaikenlaista. Minulla on onni, kun on sellainen koira, että voidaan tehdä ihan mitä vain, on se aina täydellä sydämellä mukana kaikessa. Tällä hetkellä päälajinamme on haku ja siinä on myös "pää"tavoitteemme, joten hakumetsissä ja tottiskentällä menee paljon aikaa. Siinä sivussa ajelemme jälkiä, FH-kokeet joskus tulevaisuudessa tähtäimessä. BH:n suoritimme hyväksytysti 21.08.2010 Haapavedellä.

Olipas tiivistelmää kerrakseen Cool! Mitään treenijuttuja en tähän kirjoitukseen saa, Sira parka kun on sairastanut kennelyskää jo viisi päivää ja on siten totaalisessa levossa nyt hetken aikaa. Mutta kunhan päästään taas valloittamaan maastot ja kentät, lupaan kirjoitella! Kieli ulkona

1287175521_img-d41d8cd98f00b204e9800998e